Kun pääsin neuvolaan ultrassa ei näkynyt sykettä, olin varma että raskaus on tuulimuna. Päätimme odotella rauhassa, tuleeko tuulimuna itestään pois vai olisiko kyseessä sittenkin raskaus. Pari viikkoa meni todella hitaasti ja pääsin uudellee ultraukseen. Olin ihan varma, että ultrassa ei näy mitään.
Hetken aikaa ultranäyttöä katsellessa, näytöllä näkyi pieni syke! Voi sitä onnen ja itkun määrää, kun kaikki oli hyvin. Samalla neuvolatäti onnitteli, onneksi olkoon olet raskaana!
Kerroin raskaudesta julkisesti melko varhain, en vain malttanut olla asiasta hiljaa. Osa tuttavista kauhisteli ja osa onnitteli, itse hyväksyin kaikki reaktiot, sillä vain sillä on väliä mikä meistä on hyvä. Lapset odottavat välillä kovasti vauvaa, mutta vielä on pitkä aika odotella.
Kävin tänään lääkärillä tutkimassa tilanteen supisteluiden takia. Kaikkien onneksi tilanne oli pysynyt hyvänä ja saan elää tavallisesti. Tänään tuli myös äitiyspakkaus, jota olen päivän hypistellyt. Onneksi otin äitiyspakkauksen, vaikka ensin meinasin että en ota.
Äitiyspakkauksessa oli paljon hyödyllistä ja nättiä vaatetta, onneksi meillä on tämmönen etuus.
Olen Amalian aikasessa salaisessa facebook ryhmässä nyt 4-vuotta Siellä on ihania ihmisiä ja pari niistä lähetti Alvarille ja mulle ihanan paketin. Ainiin! Unohdin sanoa, että meille on annettu poikalupaus, joten lapset saavat pikkuveljen. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti