Hetken aikaa ollaan lastenkaa jo puhuttu omasta "kaupasta" jota vois hyödyntää leikkien. Tänään oli aika toteuttaa haave. Kaikki puutavara löytyi tallin nurkalta, naulat kaupasta ja maalin jämät odotti autotallissa. Kehikon kanssa oli hieman ongelmia, sillä yleensä aina ensin teen ja sitten mietin... Tässäkin tapauksessa olisi ehkä pitänyt hieman suunnitella, ennen kuin alkaa naulat naputtaa puuta.
Aluksi saimme apua rakkaalta lapsuuden ystävältäni, jonka kanssa olemme taineet muutamat majat rakennella. Lapset olivat enemmän ja vähemmän kaverina kauppaa rakentaessa. Ehkä hauskuus löytyikin siitä, kun mikään mitta, naula ja sahaus jälki ei ollut nii justiinsa.
Maalaaminen oli kaikkien mieleen. Tosin maali oli vanhaa ja hieman möykkyistä, sen olisi voinut korjata osakseen tärpätillä. Kyseessä oli nyt 4 henkilöä, jotka ovat heti kaikki nyt ihmisiä, ei tärpättiä lähdetty ostaa kaupasta, vaan mentiin sillä millä oli. En tiiä keneen nuo lapset on tullut ;)
Sähellystäkin sattui, sillä Amalia astui maaliastiaan. Sitä hetken aikaa Amalia harmitteli, mutta kun jalka saatiin puhtaaksi ei se menoa enää haitannu.
Maalauksen lopputulokseen kaikki oli tyytyväisiä.
Toki kioskiin tulee lisäyksiä ja luulen, että teen siitä oman päivityksen. Eihän sielä ole esim. hyllyjä, kassakonetta jne.
Kävimme esikoisen yleisurheilu kisoissa, sillä aikaa Verneri ja iskä oli laittanu mehukojun pystyyn. Oli mukava saada kotiin tulessa tuoreesta kioskilta mehua. Jonain päivänä mennään tonne tienvarteen mehukiskan pitoon. :)
Eevertti nappasi kesän esimmäisen mitallin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti