Miten meillä nukutaan hyvin

Aamulla ensimmäisenä mietin taas, mitähän mukavaa sitä tänään keksis koko porukalla. Lasten leikkiessä ja tv.tä katsoessa en "raaskinut" alkaa häirihtemään tekemisiltään. Tajusin ottaa oman aikani! Ilmoitin miehelle lähteväni shoppaileen ja tulen sitten joskus. 

Omaa aikaa saan kyllä hyvin, mutta en vain osaa lähteä yksin hirveästi mihinkään. Tykkään touhuta enemmän yhdessä asioita kuin olla yksin. Osasin kumminkin nauttia yksinään kaupassa olosta, sain kahtella lankoja ihan rauhassa ja suunnitella mitä seuraavaksi kudon. Kävin myös porkkanapiirakalla ja limpskalla, myönnän kumminkin whatsapittelleeni sillä ihan yksinään on melko outoa olla.. :D

Olen alkanu neulomaan ja virkkaamaan! Minä joka ei ole saanut oikeen ikinä mitään valmiiksi, oon tehny miehelle ja lapsille villasukat, myös muutamat lapaset. Vauvalle myös pipon, sukat ja lapaset. Jälki ei vieläkään ole priimaa, mutta samase kunhan lämmittää.

Ajattelin myös hieman kertoa miten oon helpottanu öitä, sillä pienten lasten perheessä ne ovat välillä hieman levottomia. Kyllästyin siihen, että jouduin siirtymään loppu yöstä aina jalkopäähän ja heräsin niskat kipeänä. 

Yhtenä yönä potkasin vahingossa lastani nenään niin, että Eevertillä alkoi tulla verta nenästä. Tämä asia valotti sen verran mieltä, että tämä ei voi jatkua näin. Siispä hoksasin irrottaa divaanisohvan osan ja sain lisäsiiven sänkyyn. Olemme sopineet, että siihen voi tarvittaessa tulla yöllä. Lisäsänky on myös riittävän "korkealla" jos lapsi haluaa olla lähellä, patja ei siis aikasemmin kelvannut.

Lapset alkavat nukkumaan omissa huoneissa, mutta yleensä aamuyöstä joku on tullut lisäsiivelle nukkumaan.

Tänään alkoi myös raskasviikko 37, ei mee enää kauvaa kun pieni on maailmassa. <3 Max.5 viikkoa näin olen asennoitunut, koska yliaikasuus on mahdollista.

Mukavaa tulevaa uutta viikkoa! :)

Imetyksen ihmettelyä ja Rv 36

Tulihan se raskausviikko 36 vihdoinkin. Oon oottanu tätä raskausviikkoa, sillä supisteluja on ollut niin paljon ja huoli korkeana. Toki parempi mitä kypsemmäksi vauva mahassa on, mutta nyt pitäisi olla kaikki "valmiina" mahassa.

Oon ollu paljon väsyneempi tässä raskaudessa verrattuna muihin raskauksiin. Vaivoja on myös paljon enemmän. Aikaisimmissa raskauksissa, oon tehny loppu ajasta jopa 5km kävely lenkkejä, nyt koiran kanssa muutama sata metriä tuntuu jo mahtavalta suoritukselta.

Eevertti <3

Aikaisemmat raskaudet ovat menneet reilusti yli lasketunajan. Ensimmäinen ja toinen täytyi käynnistää, mutta kolmas käynnistyi itsekseen. Huvittaa ja hirvittää ajatus, jos tämäkin menee yli lasketun ajan, sillä supisteluja on ollut paljon!

Ajattelin myös jakaa ajatuksiani ja kokemuksia imettämisestä, sillä se taitaa olla suurin puheenaihe raskauden ja synnytyksen jälkeen. Imettäminen on ollut aina minulle itsestään selvyys ja se onkin lähtenyt hyvin käyntiin, toki lopettaminen on loppunut myös lyhyeen.

Verneri <3

Esikoisen imetys loppui (7kk) rintaraivareiden takia ja päätin huonolla omallatunnolla lopettaa imetyksen. Nuorena äitinä (19v) ajattelin hirveästi mitä muut ajattelee, kun en imettänytkään vuoden ikään mistä kaikki puhuivat.

Amalia <3

Vernerin söi taas vähemmän aikaa (5-6kk) ja Amalia (4-5kk). Syy pikaiseen lopettamiseen oli paniikkikohtaukset. Paniikkikohtaukset ovat aika vaijettu puheenaihe, sitä ehkä häpeillään,vähätellään... Enään näiden lasten kohdalla, en enää ottanut "ilkeä" mielisiä kommentteja henkilökohtasesti vaan heitin toisesta korvasta ulos. Sillä tärkeää on äidin hyvinvointi, sillon voi lapsetki hyvin vaikka korvikkeella. Sinäänsä harmi tällainen vaiva, koska maitoa mulla on tullu aina paljon ja ruutaamalla.

Olin erään kerran lääkärin luona ja kerroin vaivastani, että kun lopetin imettämisen paniikkikohtaukset loppuivat. Lääkärillä oli selitys: estrogeenin vajaus imetysaikana altistaa kohtauksille. Olenkin miettinyt kokeilla, jotain luonnonmukaista estrogeeni valmistetta tulevaisuudessa. Toki pietään peukut, että nyt tällaista vaivaa ei tulisi.

Joka tapauksessa imetät tai et, se ei ole mikään hyvän äidin mittari, jokainen tietää mikä on parasta itselle ja vauvalle! :)

Ei mennä!... Mennään sittenkin!

Aamulla ensimmäisenä pääsin sanomaan lapsille: "Tänään mennään puolukkaan ja sieneen!" Sain vastaukseksi: "Ei kyllä mennä!". Se oli harvinainen kommentti, sillä yleensä metsään halutaan ja vauhdilla. Hetken aikaa kun lapset leikkivät ja tein eväsleipiä mukaan, mieli muttuikin ja kohta oltiin kumppari jalassa pihalla. 

Viime syksynä innostuin sienestämisestä, sillä tykkään viettää aikaa metsissä. Sienestys ei ole vielä tuonut älyttömiä löytöjä, mutta tänään saatiin ihan hyvä voitatti saalis.

Ensimmäisessä paikassa oli PAALJON voitatteja, se onkin ainut sieni minkä tunnistan varmasti. Osa sienistä oli toukkasia, mutta kyllä sieltä hyviäkin yksilöitä löytyi. Valekanttarelleja löytyi myös ja ne saivat jäädä metsään. Tässä metsässä oli aivan hirviästi hirvikärpäsiä, alkoi ja tulla semmonen puistatus paniikki, mutta lasten takia piti pysyä tyynenä. 

Kun vaihdoimme toiseen paikkaa, puolukoita alkoi löytyä. Niitä hetken aikaa poimittua tuli evästauko ja se on kaikkien mielestä mukavin hetki. 

Kohta olimmekin tyytyväisiä saaliiseen ja lähdimme kotia valmistamaan ruokaa. Varmistin vielä muutamaan kertaan, että onhan sienet syötäviä ja miten ne kannattaa valmistaa. Facebookissa on muutamia sieniryhmiä, jossa on sienistä hyvää tietoa ja kuvia. 

Kaikki paitsi Eevertti maistoi valmistettuja voitatteja ja Verneri halusi vielä lisääkin. Nyt on kaikilla maha täynnä ja nyt vaan puhdistamaan loput puolukat, jotta saadaan puolukkahilloa! 

Rentouttavaa sunnuntai iltaa!