sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Ei mennä!... Mennään sittenkin!

Aamulla ensimmäisenä pääsin sanomaan lapsille: "Tänään mennään puolukkaan ja sieneen!" Sain vastaukseksi: "Ei kyllä mennä!". Se oli harvinainen kommentti, sillä yleensä metsään halutaan ja vauhdilla. Hetken aikaa kun lapset leikkivät ja tein eväsleipiä mukaan, mieli muttuikin ja kohta oltiin kumppari jalassa pihalla. 




Viime syksynä innostuin sienestämisestä, sillä tykkään viettää aikaa metsissä. Sienestys ei ole vielä tuonut älyttömiä löytöjä, mutta tänään saatiin ihan hyvä voitatti saalis.




Ensimmäisessä paikassa oli PAALJON voitatteja, se onkin ainut sieni minkä tunnistan varmasti. Osa sienistä oli toukkasia, mutta kyllä sieltä hyviäkin yksilöitä löytyi. Valekanttarelleja löytyi myös ja ne saivat jäädä metsään. Tässä metsässä oli aivan hirviästi hirvikärpäsiä, alkoi ja tulla semmonen puistatus paniikki, mutta lasten takia piti pysyä tyynenä. 

Kun vaihdoimme toiseen paikkaa, puolukoita alkoi löytyä. Niitä hetken aikaa poimittua tuli evästauko ja se on kaikkien mielestä mukavin hetki. 

Kohta olimmekin tyytyväisiä saaliiseen ja lähdimme kotia valmistamaan ruokaa. Varmistin vielä muutamaan kertaan, että onhan sienet syötäviä ja miten ne kannattaa valmistaa. Facebookissa on muutamia sieniryhmiä, jossa on sienistä hyvää tietoa ja kuvia. 




Kaikki paitsi Eevertti maistoi valmistettuja voitatteja ja Verneri halusi vielä lisääkin. Nyt on kaikilla maha täynnä ja nyt vaan puhdistamaan loput puolukat, jotta saadaan puolukkahilloa! 

Rentouttavaa sunnuntai iltaa!







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti