Tässä vaiheessa elämää, mulle on parasta kun saan päivisin whatsapitella ja soitella kavereille, joskus mietinki miten ne jaksaa kuunnella mun ikuisuus jauhantaa: "pitäs siivota.." tai "puhutaanko hetki kun tyhjennän astianpesukoneen?". Yleensä siinä vaiheessa aletaan puhumaan kuulumisia, sieltä täältä ja niin on taas saatu tän kotiäidin sosiaalisuus palkki täyteen.
Kyllä me nähdäänkin paljon ja tehään juttuja keskenään. Parhaimpien ystävien kans asioita tehään extempore ja ne kyllä tietää, että mulle ei "sovi" viikkojen suunnittelu, valmistautuminen ja etenki odottaminen. Parasta ystävien kans on vaan istua ja juoda kahvia, sillon saa keskittyä juttelemiseen ja kuuntelemiseen kunnolla.
Paras kaverini on mun mies, sille saa juonitella, äristä ja itkeä. Toki mieski saa mulle juonitella, äristä ja itkeä, mutta harvemmin se kyllä mulle itkee. :D Ei oo asiaa mistä me ei oltais juteltu. Yks tärkeä ystävyys suhde on myös lemmikit, ne on tosi hyviä kuuntelemaan ja harvemmin ne jaksaa alkaa väittelemään asioista.
Ystävyyksiä ja kavereita on monenlaisia, on sisarrus ystävyyttä, nelijalka ystävyyttä, vanhempien ystävyyttä, naapuri ystävyyttä, kummilasten ystävyyttä, lasten ystävyyttä... Jokainen niistä on tärkeä ja toivotaan että jokaisella on jonkunlainen ystävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti