On vaikea myöntää itellensä, että nyt vähän rauhallisemmin ja kaiken ei tarvi olla täydellistä. Nimittäin nyt on iskeny väsymys ja pahasti. Yöt menee tosi vähällä unilla, koitan sitten sohvalla torkkua päivän mittaa, toki se on melko hankalaa kun 3- ja 4 vuotiaat tarvitsee huomionsa. Olen tajunnut kumminkin oikoa tietyissä asioissa ja osaan ajatella, että tämä tilanne on vain pienen hetken.
Nyt mennään raskausviikkoa 39+2, joten sunnuntaina on laskettuaika. Mulla on kiire saada vauva syliin ja oma keho takaisin, sillä maha vie oman energiansa. Välillä alkaa tulla todella epätoivoinen olo ja tekee mieli heittäytyä lattialle kuin lapset. Yliaikaisuus on tuttua, mutta tämä raskaus on ollut kaikista rankoin.
Nukkumaan mennessä mietin vain miten voin hyvittää avun ystäville, mutta hetken aikaa "murehtiessani" tajusin, että ystävät ovat tällaisia. Itsekin tykkään antaa apua, jakaa asioita ja olla tukena, joten tästä ei tarvitse tehdä mitään "velkakirjaa".
Haluan itse selvitä kaikesta ja unohdan, että apua voi pyytää. Tässä osa-alueessa onkin vielä opeteltavaa, niikuin muissakin elämän kiemuroissa.
Sain nukuttua hyvät unet ja sain istuuntua valmiiseen ruokapöytää, lapset söivät reippaasti ja taloakin oli siistitty. Iso kiitos ystäville. <3
Olen tosiaan kokeillut kaikenmaailman niksit synnytyksen alkamiseen, vaikka kokemusta on että ne ei toimi ellei ole sen aika. Joten ainoa asia mikä lohduttaa on ajatella, että vauva ei ole vielä valmis.
Yhtä asiaa en ole kokeillut, vyöhyketerapia! Sinne olen menossa huomenna ja pietään peukut, että se tuottaisi tulosta! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti