Hän on täällä!

Vihdoin ja viimein yhdeksän kuukauden raskaus palkittiin, vaikkakin viimeiset päivät tuntuivat vuosilta. Lähdettin su-ma yönä sairaalaan, mutta päätimme lähteä kotiin kun supistukset laantuivat. Kotimatkalla alkoi taas supistella niin paljon, että päätettiin palata sairaalaan ja jäin sinne osastolle.

Sairaalassa ei alettu käynnistämään heti synnytystä, koska oli ruuhkaa. En uskaltanut lähteä kotiin kun paikat olivat hyvin kypsät ja synnytys voisi olla todella nopea. Olin jo tosi väsynyt ja se taisi estää synnytyksen käynnistymisen luonnollisesti, joten keskiviikko aamuna puhkottiin kalvot ja siitä muutama hassu tunti niin vauva oli maailmassa.

Maailman paras tunne oli kun sai ihanan pienen tummatukkasen pojan syliin. Synnytys oli muutenkin sujunut ongelmitta ja spinaali toimi oikein. Mies hoiti tehtävänsä tosi hienosti niinkuin muissakin synnytyksissä. 

Heti seuraavana aamuna minulla tuli kiire kotiin, joten pyysin lääkäriltä lupaa lähteä. Vauvan vointi oli hyvä, joten ongelmaa ei tullut. Kävimme kumminkin parin päivän päästä uudelleen lastenlääkärillä kontrollissa ja siellä kaikki hyvin.

Sisarukset ovat olleet avuksi vauvan hoidossa ja huomenna alkaa arki neljän lapsen kanssa. Mies ei vielä pidä lomaa, mutta jossain vaiheessa sitten. Alvari ei paljoa ole vielä itkenyt ja olen joutunut vähän herättelemään häntä yöllä syömään, oottelen huomista punnitusta, jotta tiedän pitääkö vauvaa herätellä syömään.

Jännitin kovasti koiramme käytöstä vauvan tultua taloon. Usva on ollut todella hellä ja varovainen vauvan lähellä. Turhaa jännitin miten Usva ottaa pienokaisen vastaan.

Täällä on kaikki hyvin ja innolla odotellaan tulevaa viikkoa!