Soittelin useampana päivänä lääkäriin, että kun tyttö ei kävele ja verta vuoti, pyydettiin seurailemaan. Sunnuntai iltana huomasin jalan turvotuksen ja lähdimme oikopäätä päivystykseen. Päivystyksessä lääkäri huomasi, että jalka ei liiku. (ei liikkunut koko aikana perjantaista lähtien) Silloin meidät otettii vakavasti onneksi!
Jalka eka röntgen kuvattiin ja sielä ei vammoja näkynyt, joten saatiin lähete lastenkirurgille Oys.iin. Käytiin lääkärin kehotuksesta nukkumassa kotona yö, joten ennen aamu kuutta auton nokka kohti Oulua. Isot pojat vietiin mummulaan ja Alvari pääsi meidän kans reissuun.
Oulussa saatiin jonku aikaa odotella lääkäriä, siinä vaiheessa olin melko äkänen, että mun tytön ei enää kyllä tarvis odottaa yhtään. Vihdoin ja viimein ku päästiin lääkärille alkoi tapahtumaan. Verikokeisiin, osastolle ja leikkuuksille.
Amalia oli koko ajan tosi ilonen joten äidin ja isänki oli helppo olla positiivisia. Toki tietyt toimenpiteet tekivät kipeää ja niistäkin selvittiin.
Leikkaus kesti n. 3h, meille ei osattu sanoa yhtään, mikä jalassa on rikki. Varauduimme miehen kans kaikkeen. Lopulta lääkäri tuli, jalassa oli rikki 3 jännettä, 1 hermo ja 1 verisuoni.
Tommosen "listan" jälkeen tiesimme että edessä on haastavia kuukausia. Lääkärin arvion mukaan tyttö kävelee muutamien vuosien jälkeen vasta normaalisti. Toki aika tässä näyttää, miten kaikki menee. Hermoa ja verisuonta ei saatu korjattua, koska emme päässeet heti hoitoon.
Ja kyllä. Ollaan hieman sekaisin kaikesta. Eka tulee tapaturma, ollaan shokissa soitellaan ambulanssia (silloin olin varma että tarvitaan leikkaus hoitoa) laitettiinki kotiin paranemaan. Parhaamme mukaan, kannustetaan ja autetaan tyttöä kävelemään. Mennään lääkäriin, leikataan ja kuullaan lopputulos.
Tässä nyt opetellaan pyörätuolilla ajelua, katotaan Netflixiä, piirrellää, askarrellaan, pelaillaan, nauretaan ja itketään.
Päästiin onneksi tänään jo kotiin, haasteita arjessa varmasti tulee, niistä me kyllä selvitään! :) <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti