Itkua ja iloa

Onpa ollu tapahtumarikas viikonloppu, itkua ja iloa. Perjantaina olin ollu ehkä 5min kotona  kun kuului olohuoneesta lasin menevän rikki ja Amalia alkoi itkemään lujasti. Juoksin oikopäätä katsomaan tilanteen, tilanne oli hurja lattialla iso lätäkkö verta. Koppasin tytön syliin ja juoksin WC.hen painamaan pyyhkellä haavaa. Samalla pyysin(huusin) miehen soittamaan ambulanssia. Siinä vaiheessa, mieskään ei jäänyt arpomaan soitetaanko vai ei.

Pojat meni reippaasti istumaan rauhassa portaille, Alvari vielä ulkovaatteet päällä kaukalossa, kun ei ollu vielä pientä riisuttu. Ambulanssin tulossa tuntui menevän kauvan aikaa vaikka todellisuudessa se tuli viidessä minuutissa. Ihanat ammattinsa osaavat ambulanssi henkilöstö saapui ja lähdimme siitä Oulaskangasta kohden. Amalia sai nallen ambulanssissa, siinä vaiheessa kun amalia vaati pinkkiä nallea, tiesin että tyttö voi olosuhteisiin nähden hyvin.

Haavassa ei onneksi näkynyt lasisiruja, haava laitettiin kiinni ja nyt siinä komeilee 7-8 tikkiä. Ihan varma en ole laitettiinko ihon sisään tikkejä, sillä ihan kaikki ei jääny mun mieleen. Haava oli n. 5cm pitkä ja luuhun asti.

Amalia oli koko ajan todella reipas, tosin tikkauksessa amalialle iski epätoivo, mutta siitäkin selvittiin. Tyttö ei ole vielä kävellyt, vaikka lääkäri sanoi että heti voi kävellä. Oon asian tiimoilta ollu sairaalaan yhteydessä, mennään huomena käymään sairaalassa jos kävely ei onnistu. Harmittaa ihan hulluna ja surettaa tytön puolesta. Tuuria ja enkeleitä oli matkassa sillä pahemminkin olisi voinut käydä.

Lauantaina juhlittiin äitini ja lasten 60w mummua, siellä oli mukavaa! Sain myös luvan kanssa syyä kakkua ja herkkuja. Juhlat olivat myös Amalian mieleen, sillä seurustelu kumppaneita oli paljon ja jalan kipua ei tarvinnut koko ajan miettiä.

Äitinä sitä aina miettii ja syyttää itseään, sillä juomalasien paikka on keittiössä eikä olkkarissa. Täytyy kumminkin koittaa muistaa, että elämässä sattuu monenmoista ja tämäkin jää vaan huonoksi muistoksi. Poikia oon muistanu kehua esimerkillisestä toiminnasta sillä teki juuri niin kuin pyydettiin ja istui rauhassa. Poikien tehtävänä oli etsiä Amalian pehmolelu lohdukkeeksi.

Pidetään nyt kaikki peukalot pystyssä, että haava paranee ja tyttö alkaa kävellä. <3