22.10.2006

Mitä tuolloin mystisenä päivämäärällä tapahtui?

Matkasin junalla Oulaista kohden maha täynnä perhosia, ostamani pääkallo karkit eivät maistuneet ja jätin ne junan roskikseen. Juna pääsi määränpäähän ja vastassa oli komea nuori mies, joka vei heti jalat alta. Elikkä tämä on päivämäärä ensitaapamisesta ja kun aloin seurustella mieheni ja lasten isän kanssa.

Koko päivä meni niin nopeaa ja en olisi halunnut päivän loppuvan ikinä. Jokatapauksessa, jossain vaiheessa vanhempani tulivat hakemaan ja alettiin suunnittelemaan seuraavaa tapaamisen päivää.

Oltiin heti parhaat kaverit ja tiiviisti yhdessä, meitä ei erottanut mikään vaikka vastoinkäymisiäkin tuli. Oltiin viikonloput yhdessä, lomat yhdessä ja heti kun tuli aikuisuuden kynnys muutimme yhteen. Toki itse olin vielä 17, mutta tarvitsin oman huushollin hoidettavaksi aikaisin.

Vietimme hetken aikaa railakasta opiskelija elämää ja nuoruutta, mutta kumpikin saatiin koulut hyvin käytyä. Jossain vaiheessa tuli tunne, että nyt ei haittaa vaikka saataisiin elämään lisää vastuuta ja rakas esikoinen syntyi.

Ennen esikoisen syntymää puhuimme, että ei mennä vielä naimisiin... Parin viikonpäästä tulikin tunne, että mennään sittenkin naimisiin! Ei auttanut, kuin alkaa parissa kuukaudessa järjestää juhlat 70 hengelle. Onneksi on aikaansaavat sukulaiset ja häät oli täydelliset.

Esikoisen syntymä muokkasi meistä loistavat vanhemmat, toki nopea kasvu nuorena äitina sai kaikenlaisia "sivuoireita", mutta keskustelu ja toisen tunteminen oli meidän voittomme. Tästä onkin sitten seurannut neljä ihanaa ja täydellistä lasta.

Vuosien varrella ollaan kohdattu paljon surua, iloa ja onnea. Kaikella on ollu tarkoitus ja tulevaisuus tuo uusia juttuja mukanaan. Onneksi matkasin Oulaisiin junalla 12 vuotta sitten! <3

Perheen kuulumiset

Oijjoi ku onki ollu kiirettä viime päivinä. Toisaalta oon itse aiheuttanut itelleni kiireen, sillä ristiäiset ovat viikon päästä. Haluan nimen virallistettua nopeaa vauvalle ja näin olen toiminut aikaisemminkin. Sen jälkeen tulee vasta tunne, että voi rauhoittua. 

Olen toipunut 9kk raskaudesta ja synnytyksestä mielestäni hyvin. Toki välillä keho kipuilee, mutta ei pahasti. Hormoonit hyrrää välillä niinku asiaan kuuluukin ja muutama märinä jakso on ollut. Odotan innolla, että hormoonit rauhottuu ja oma keho on takasin, siihen menee nyt vähän kumminki aikaa.

Vauva on "joutunut" lähtemään heti arkeen mukaan ja se on toiminut meillä hyvin. Vauva on muutenkin tyytyväinen herää 2-3 kertaa yössä. syö tissin ja jatkaa unia. Toivotaan, että tämä kestäisi jonkin aikaa ja pahoja vatsa väänteitä ei tulisi. Vauva nukkuu vieressäni unipesässä, pidän sitä hyvänä ratkaisuna. Vauvan paino oli viiden päivän ikäisenä yli syntymäpainon, joten maidon tuotannossa ei tällä hetkellä ole häikkää. 

Sisarukset eivät vielä ainakaan ole näyttäny mustasukkasuuden merkkejä. Ainut miten sisarukset ovat alkaneet "oireilla" on, että alkoivat tulla keskellä yötä meidän sänkyyn ja lisäpeti ei kelvannut. Siirsin pojat samaan huoneeseen, sillä molemmilla tuli pelkoja. Otin myös avuksi rastitaulun, kun saa 5 rastia tauluun ostan kaupasta lelun. Pari kertaa rastitaulu on pitänyt alottaa alusta, mutta jos ens yön nukkuvat reippaasti, sunnuntaina lähtää lelukaupoille. 

Tänään käytiin markkinoilla koko perhe ja se oli kaikista mukavaa. Koitan nyt tämän tulevan kiireisen viikon aikana nauttia vauva-ajasta ja lapsista. Viikonpäästä saadaan vauvan nimi virallistettua! <3 

NIIN ja halusin hieman muutosta blogin ulkoasuun, mitä pidätte?

Hän on täällä!

Vihdoin ja viimein yhdeksän kuukauden raskaus palkittiin, vaikkakin viimeiset päivät tuntuivat vuosilta. Lähdettin su-ma yönä sairaalaan, mutta päätimme lähteä kotiin kun supistukset laantuivat. Kotimatkalla alkoi taas supistella niin paljon, että päätettiin palata sairaalaan ja jäin sinne osastolle.

Sairaalassa ei alettu käynnistämään heti synnytystä, koska oli ruuhkaa. En uskaltanut lähteä kotiin kun paikat olivat hyvin kypsät ja synnytys voisi olla todella nopea. Olin jo tosi väsynyt ja se taisi estää synnytyksen käynnistymisen luonnollisesti, joten keskiviikko aamuna puhkottiin kalvot ja siitä muutama hassu tunti niin vauva oli maailmassa.

Maailman paras tunne oli kun sai ihanan pienen tummatukkasen pojan syliin. Synnytys oli muutenkin sujunut ongelmitta ja spinaali toimi oikein. Mies hoiti tehtävänsä tosi hienosti niinkuin muissakin synnytyksissä. 

Heti seuraavana aamuna minulla tuli kiire kotiin, joten pyysin lääkäriltä lupaa lähteä. Vauvan vointi oli hyvä, joten ongelmaa ei tullut. Kävimme kumminkin parin päivän päästä uudelleen lastenlääkärillä kontrollissa ja siellä kaikki hyvin.

Sisarukset ovat olleet avuksi vauvan hoidossa ja huomenna alkaa arki neljän lapsen kanssa. Mies ei vielä pidä lomaa, mutta jossain vaiheessa sitten. Alvari ei paljoa ole vielä itkenyt ja olen joutunut vähän herättelemään häntä yöllä syömään, oottelen huomista punnitusta, jotta tiedän pitääkö vauvaa herätellä syömään.

Jännitin kovasti koiramme käytöstä vauvan tultua taloon. Usva on ollut todella hellä ja varovainen vauvan lähellä. Turhaa jännitin miten Usva ottaa pienokaisen vastaan.

Täällä on kaikki hyvin ja innolla odotellaan tulevaa viikkoa!

Apua, miksi vaikea pyytää?

Heipparallaa


On vaikea myöntää itellensä, että nyt vähän rauhallisemmin ja kaiken ei tarvi olla täydellistä. Nimittäin nyt on iskeny väsymys ja pahasti. Yöt menee tosi vähällä unilla, koitan sitten sohvalla torkkua päivän mittaa, toki se on melko hankalaa kun 3- ja 4 vuotiaat tarvitsee huomionsa. Olen tajunnut kumminkin oikoa tietyissä asioissa ja osaan ajatella, että tämä tilanne on vain pienen hetken.

Nyt mennään raskausviikkoa 39+2, joten sunnuntaina on laskettuaika. Mulla on kiire saada vauva syliin ja oma keho takaisin, sillä maha vie oman energiansa. Välillä alkaa tulla todella epätoivoinen olo ja tekee mieli heittäytyä lattialle kuin lapset. Yliaikaisuus on tuttua, mutta tämä raskaus on ollut kaikista rankoin.

Kaksi parasta ystävääni näkivät varmaan, että nyt alkaa mamma olemaan väsynyt, joten tänään aamulla sain heidät kylään. Sain käskyn palata nukkumaan ja sain hemmottelupaketin lahjaksi. Tälle kaksikolle voi luottavaisin mielin jättää lapsoset ja lapset lähtevätkin mielellään leikkimään. Amaliakin komensi ulos mennessään: "ÄITI NUKKUMAAN!"

Nukkumaan mennessä mietin vain miten voin hyvittää avun ystäville, mutta hetken aikaa "murehtiessani" tajusin, että ystävät ovat tällaisia. Itsekin tykkään antaa apua, jakaa asioita ja olla tukena, joten tästä ei tarvitse tehdä mitään "velkakirjaa".

Haluan itse selvitä kaikesta ja unohdan, että apua voi pyytää. Tässä osa-alueessa onkin vielä opeteltavaa, niikuin muissakin elämän kiemuroissa.

Sain nukuttua hyvät unet ja sain istuuntua valmiiseen ruokapöytää, lapset söivät reippaasti ja taloakin oli siistitty. Iso kiitos ystäville. <3

Olen tosiaan kokeillut kaikenmaailman niksit synnytyksen alkamiseen, vaikka kokemusta on että ne ei toimi ellei ole sen aika. Joten ainoa asia mikä lohduttaa on ajatella, että vauva ei ole vielä valmis.

Yhtä asiaa en ole kokeillut, vyöhyketerapia! Sinne olen menossa huomenna ja pietään peukut, että se tuottaisi tulosta! :D